Viikonloppuna piti ottaa loppukiriä puutarhatöiden suhteen, koska ensi viikolla on luvattu kylmenevää säätä. Kyllä olikin ihana ilma. Kukkasipuleita tutkittiin Mimmin kanssa. Onneksi olin keväällä tehnyt sipulikukkakatselmuksen pihalla ja kirjoittanut muistiin mihin pitää laittaa mitäkin väriä. Ihan kaikkia sipuleita en ehtinyt maahan laittaa, kun joissakin perennapenkeissä oli muokkaus- ja mullanlisäystarvetta.
Tämän kuunliljapenkin "katkaisin" vuosia sitten laittamalla väliin kesäpikkusydäntä. Se ei kuitenkaan viihtynyt tässä, ja olen muutenkin tullut katumapäälle ja halusin kuunliljat siihen takaisin. Ei kun kaivamaan pikkusydämet ylös.
Mimmistä oli tässäkin hommassa iso apu. Kippasin pikkusydämet paljuihin, jotta voin siirtää niitä muualle. Aikamoisen rehkimisen jälkeen, usean hikipisaran vuodattaneena ja syysitikoiden
pistelemänä sain lopulta aikaan kuopat kahdelle isolle juurakolle.
Siirsin kuunliljat penkin yläpäästä, jossa ne eivät koivun alla niin hyvin viihdy. Ne ovat kuitenkin aikamoisia paakkuja. Kaivoin näistä kuopista käsittämättömän määrän erikokoisia kiviä ja tiilenkappaleita. Ihme että kuunliljat ovat kasvaneet niinkin hyvin, kun kasvutilaa on ollut niin vähän. Nyt penkki on taas pelkkää kuunliljaa, ja siirretyt taimet kasvavat pian samaan mittaan muiden kanssa.
Mimmi esittelee portin pielessä kivellä olevaa asetelmaa. Ostin perjantaina ensimmäiset callunat. Kävin myös perennaostoksilla, kun lempitaimistossani oli perennat 50 % alessa. Ostin punahattuja täydennykseksi perennapenkkiin. Ostin myös muita vaaleanpunaisia, kuten myskimalvaa ja konnantatarta, sekä tummalehtistä keijunkukkaa. Taidan tykätä vaaleanpunaisesta.
Mimmi on viihtynyt pihatöissä mukanani viime aikoina. Siihen on vähän ikävä syy. Mimmi on saanut turpaan pari kertaa pihalla. Ensin hyökkäsi yhtenä päivänä naapurin Miisa-kissa Mimmin kimppuun meidän kuistilla, kun ovi sisään ei ollut auki eikä Mimmi päässyt sisään pakenemaan. Seuraavana päivänä oli pihaan tullut vieras raidallinen kolli. Poika ei ehtinyt väliin ja Mimmi sai taas vähän höykytystä. Mimmistä on tullut vähän arka näiden hyökkäysten myötä, hän oli muutaman päivän kipeän oloinen ja vähän ontui jalkaansa. Nyt ollaan tarkkana, eikä kisuja päästetä ulos illalla, jolloin Miisa liikkuu ympäristössä. Myöskään vieraita kissoja ei tulla hyväksymään pihalle, naapurin Pörröä lukuun ottamatta.
Veeraa eivät vieraat kissat kiinni saa. Hän on niin nopea ottamaan jalat alleen, ettei ehdi jäädä edes Mimmiä puolustamaan. Rankan ulkoilupäivän jälkeen täytyy ottaa vähän torkkua.
